...silloin ei voi lopettaa! 3 päivää vietetty takkahuoneessa touhuten, josko kohta seinät alkaisi olla siinä kunnossa että lattiaa pääsis laittamaan. Ei tunnu helppoa toi remontointi olevan.
Ikeasta yritin katsella liukuovikaappeja, mutta en oikein sopivaa kokonaisuutta saanut kasaan millään. Siispä suuntaan huomenna paikallisen puusepän puheille, hän varmasti osaa tehdä juuri sellaisen kuin haluan.
Eilen irtauduin kotoa kuitenkin sen verran että lähdettiin laattoja hakemaan, mutta mutta...eipä joensuussa ollutkaan niin paljoa kuin tarvitaan. Että tilaushommiksi meni tämäkin. Sentään paikallisessa rautakaupassa oli uusi pinnoite meidän hirveälle takalle :)
Tuskin maltan odottaa että koko revohka on valmis, inhottaa kun kaikki tavarat on levällään ympäri taloa. Pitänee laitella joku kuvakin tänne myöhemmin.
Se niistä remppahommista, mennään vuorostaan hevosiin! Eilen illalla avomieheni raspasi Anessan kaviot. Operaatio alkoi samalla kaavalla kuin ennenkin: ensin yksikään jalka ei noussut, vihdoin kun joku oli ylhäällä, piti sitä heilutella mahdottomasti. Kun jalkaa ei vapaaksi saanut yritettiin ruveta maate. Onneksi tätä temppuilua kesti vaan yhden jalan verran, muut kolme sai raspattua helposti ilman vastusteluja.
Samalla kerta varsa nyt seisoi käytävällä kiltisti, päätettiin koitella valjaita. Pitkään jaksoi tamma niitä haistella, ennen kuin päätti maistella! Selkäänkin ne saatiin ongelmitta.
Lointakin koiteltiin, se oli hieman arvelluttavampi juttu, mutta pikku neiti oli sen verran fiksu ettei vastustellut ollenkaan!
Muutamia kertoja nyt pueskellaan vermeitä tallissa, sitten voidaan mennä ulos harjoittelemaan kävelyä. Keväämmällä ennen laitumelle menoa pitää yrittää saada kärrytkin perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti