Varsan vermeet

Olipahan nihkeä aamu. Töissä vielä uhkuin energiaa ja suunnittelin mitä kaikkea kerkeänkään tekemään päivällä kotona. Kotiin saapuessani iski velttous, laiskottelin tunnin koneella ennen kuin jaksoin mennä siivoamaan tallin. Onneksi hevoset pääsi aamulla pihalle ennen kuin lähdin töihin (5.30), eipähän niiden tarvinnut laiskaa omistajaa odotella. :)

Laittelin varsalle valjaat ja suitset valmiiksi käytävälle iltaa varten, pääsee neiti maistamaan kuolaimiakin tänään. Kuvissa on ihan normaalit treenivaljaat ja sekilliset suitset, kuolaimet on nahkapäällysteiset suoratkuolaimet. Pidän niistä enemmän kuin pelkistä metallisista ja muutenkin näissä on leukalenkki jo valmiina sekille. Mielestäni tällaiset kuolaimet käyvät erinomaisesti varsan ensimmäisiksi, ne ovat pehmeät, eikä kieltä saa helposti kuolaimen päälle ja pysyvät hyvin paikallaan leukalenkin ansiosta. Ehkä parasta: niitä ei tarvitse lämmittää :), uusissa kuolaimissa on kuitenkin huono puoli: haisevat ja varmasti maistuvatkin pahalle. Toivottavasti melassissa liottaminen tepsii :)

 

 

Ja lopuksi: Löysin seuraavan ohjeen viimevuoden Suomenhevosliiton kalenterista. Pitänee joskus kokeilla jos meidän hevoset alkaa yskimään, mutta toivottavasti ei.

Luontoäidin talvinen yskänlääke

Kerää kattilaan havun neulasia (männyn, kuusen, katajan) noin litran verran ja kaada vettä sen verran päälle, että neulaset peittyvät kunnolla.

Keitä neulasia noin tunti, jonka jälkeen lisäät n.2dl hunajaa, 3-5 valkosipulin kynsiä, tinjamia maun mukaan, hyppysellinen inkivääriä ja muutamia tippoja pikiöljyä.

Keitä vielä kaikki aineet miedolla lämmöllä n. 30 min ja halutessasi siivilöi neulaset (jotkut hevoset syövät ne).

Kotitekoinen yskänlääke riittää muutamaksi päiväksi, eikä yliannostuksen vaaraa ole. Älä pelkää olla virtuoosi ja keksiä muita aineita yskänlääkkeeseen esim. carmosiltippoja, fenkolia tms. Mittasuhteita voi myös visioida - maalaisjärjellä.

Yskänlääke säilyy jääkaapissa useita viikkoja.

-Luontoäidin hevoset-

www.luontoäidinhevoset.com



Maastoilua ja muuta mukavaa

Niin se viikonloppu vaan meni nopeasti ja arki alkoi. Kumma miten töissä ensimmäinen päivä tuntuu niin rankalta pitkän vapaan jälkeen :/

Lauantaina meidän vanhukset Irmeli ja Jadella pääsivät maastoilemaan hyvässä seurassa. Saimme nimittäin vierailijan pihaamme, aivan ihanan suokki ruunan Pilkkeen :) Jadella vanhimpana taisi olla vauhdikkain, kumma miten se jaksaa vielä, vaikka mahakin alkaa olla melko iso. Lyhyen maastoilun päätteeksi pidin ratsastustunnin johon Pilke ja Irmeli osallistuivat, Jadella pääsi talliin lepäämään.
Aina kun vieras ratsastaja nousee Irmelin selkään, minua jännittää valtavasti, tamma ei ole helpoimmasta päästä ratsastaa. Tällä kertaa kaikki sujui hyvin, puomit pysyi maassa ja törpötkään ei lennelly.
Ratsastuksesta en hyviä kuvia oikein saanut. Liike on kameralleni tuskaa, jolloin kaikki näkyy sumuisena.

Varsan käsittelyn aika oli illalla. Tällä kertaa Anessa oli ensimmäistä kertaa kiinni ketjuissa molemmin puolin, kun yleensä toisella puolella on ollu narusta pitelijä. En olisi uskonut että se näin helposti oppii rauhassa seisomaan. Tein aluksi normaalit hoitotoimenpiteet harjasin ja puhdistin kaviot, eikä se edes nykäissy kertaakaan. Esivalmistelujen jälkeen saimme valjaat selkään kuin aikuiselle hevoselle. Häntäremmi taisi tuntua epämiellyttävälle, koska neidin ilme ei ollut mitenkään tyytyväinen. Suitsia emme ole vielä kokeilleetkaan, ensi kerralla ehkä. Tässä muutama kuva miten nätisti Anessa osaa olla.

Lumimyrskyn jälkeen



Anessa ja Tenttu nauttivat iltapäiväheinistä.

 





Anessa oli sitä mieltä että takapuoli on paljon kuvauksellisempi.

 Varsojen tarha pihatolta katsottuna.

 Irmeli hieman pölähtäneen näköisenä, Jadella ei malttanut olla kuvattavana.
 

Eilisen lumimyrskyn seuraksena tallin eteen on kertynyt melkoinen lumidyyni :)

Tammat odotteli jo heinälähetystä saapuvaksi. Irmeli portilla, Jadella kauempana. Polku tarhalle oli viimeyönä mennyt umpeen, niinkuin kuvasta näkyy.

Kun inspiraatio iskee...

...silloin ei voi lopettaa! 3 päivää vietetty takkahuoneessa touhuten, josko kohta seinät alkaisi olla siinä kunnossa että lattiaa pääsis laittamaan. Ei tunnu helppoa toi remontointi olevan.
Ikeasta yritin katsella liukuovikaappeja, mutta en oikein sopivaa kokonaisuutta saanut kasaan millään. Siispä suuntaan huomenna paikallisen puusepän puheille, hän varmasti osaa tehdä juuri sellaisen kuin haluan.
Eilen irtauduin kotoa kuitenkin sen verran että lähdettiin laattoja hakemaan, mutta mutta...eipä joensuussa ollutkaan niin paljoa kuin tarvitaan. Että tilaushommiksi meni tämäkin. Sentään paikallisessa rautakaupassa oli uusi pinnoite meidän hirveälle takalle :)
Tuskin maltan odottaa että koko revohka on valmis, inhottaa kun kaikki tavarat on levällään ympäri taloa. Pitänee laitella joku kuvakin tänne myöhemmin.

Se niistä remppahommista, mennään vuorostaan hevosiin! Eilen illalla avomieheni raspasi Anessan kaviot. Operaatio alkoi samalla kaavalla kuin ennenkin: ensin yksikään jalka ei noussut, vihdoin kun joku oli ylhäällä, piti sitä heilutella mahdottomasti. Kun jalkaa ei vapaaksi saanut yritettiin ruveta maate. Onneksi tätä temppuilua kesti vaan yhden jalan verran, muut kolme sai raspattua helposti ilman vastusteluja.
Samalla kerta varsa nyt seisoi käytävällä kiltisti, päätettiin koitella valjaita. Pitkään jaksoi tamma niitä haistella, ennen kuin päätti maistella! Selkäänkin ne saatiin ongelmitta.
Lointakin koiteltiin, se oli hieman arvelluttavampi juttu, mutta pikku neiti oli sen verran fiksu ettei vastustellut ollenkaan!
Muutamia kertoja nyt pueskellaan vermeitä tallissa, sitten voidaan mennä ulos harjoittelemaan kävelyä. Keväämmällä ennen laitumelle menoa pitää yrittää saada kärrytkin perään.

Avutonta

Tässä muutaman päivän aikana olen innostunut selailemaan muiden blogeja, vaikka aikaisemmin pidin niitä omilla saavutuksilla kehuskeluna. Vaan niin se mieli voi muuttua!! Aivan upeita blogeja moni on saanut aikaan ja miten ovat jaksaneetkaan päivittää niitä usein. Itseni tunnen tässä ihan kädettömäksi....en osaa edes ulkoasua muokata :) Noh, jospa apua löytyisi pian.

Miksi sitten innostuinkaan luomaan oman blogin? Ht.netissä lueskelin topiikkia missä ihmiset kertoivat, miksi pitävät blogia. Monella oli hyvät perustelut siihen ja yhdyn muutamiin: Haluan jakaa iloni muille ja tarkastella saman tyyppisiä ihmisiä kuin minä. Kenties joku muukin kasvattaa suomenhevosia ja kirjoittaa niistä blogissaan.
Kuinka mukavaa olisi seurata samanikäisten varsojen kehitystä kuin omani. Kuulla vinkkejä ongelmiin ja löytää uusia tuttavuuksia :)

Tänään ei kovin ole paljoa tapahtunut, ainakaan mistä kirjoittaa. Normaali vapaapäivä niinkuin ennenkin. Olen hoitanut hevoset ja....no ruokkinut ja ulkoiluttanut koirat :) Ehkä tämän tylsempää päivää ei voi ollakaan!! Huomisiin!